(på svenska nedan)

Usein sanotaan, että koulutus on suomalaisen yhteiskunnan menestystekijä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomessa jokainen saa hyvän koulutuksen ja sen myötä valmiudet, joilla pärjää muuttuvassa maailmassa. Valitettavasti tämä ei enää täysin pidä paikkaansa.

Koulutuksesta on leikattu valtavasti kuluneen vuosikymmenen aikana. Muun muassa korkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota opiskelijoille laadukasta opetusta ja tutkijoille aikaa ja resursseja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen on merkittävästi heikennetty. Koulutusjärjestelmäämme haastaa myös teknologinen kehitys, joka pakottaa meidät tarkastelemaan suomalaisten osaamista laajemmin.

Jokaisesta ikäluokasta noin joka kuudennen osaaminen jää tälläkin hetkellä pelkän peruskoulun varaan. Monessa työtehtävässä tarvitaan korkeampaa osaamista: pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneiden työllisyys onkin selvästi muita alempi. Tutkimusten mukaan matalasti koulutetut tekevät myös selvästi muita työikäisiä lyhyemmän ja katkonaisemman työuran. Tämän takia oppivelvollisuutta tulee pidentää kattamaan toisen asteen ammatillisen tai lukiokoulutuksen.

Samassa yhteydessä oppimateriaaleista, kuten kirjoista tai ammatillisen koulutuksen työvälineistä, tulee tehdä maksuttomia. Ajan saatossa tällaiset uudistukset maksavat itsensä takaisin korkeampana työllisyysasteena, pidempinä työurina, verotuottoina sekä pienempinä syrjäytymisen ehkäisyn kuluina.

Nuorten ikäluokkien kouluttautumisen lisäksi täytyy olla huolissaan suomalaisen aikuisväestön osaamisesta. Suomessa on 600 000 aikuista, joilla on puutteelliset perustaidot eli vaikeuksia esimerkiksi luetun ymmärtämisessä tai yksinkertaisissa laskutoimituksissa. Teknologisen kehityksen myötä tuhannet suomalaiset tulevat jäämään työttömäksi niin, ettei heidän olemassa olevalla osaamisellaan saa enää uudestaan töitä. On arvioitu, että seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkoulutusta.

Koulutuksen avulla Suomella on mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Työelämän muutoksissa huonoiten pärjäävät aikuiset tarvitsevat kohdennettuja toimia, joiden avulla he pääsevät takaisin työelämään. Jatkuvan oppimisen tarve myös kasvaa edelleen työelämän ja teknologisen kehityksen vauhdin kiihtyessä.

Näiden haasteiden selvittäminen on välttämätöntä, jos haluamme jatkossakin olla tasa-arvoinen ja kaikista huolta pitävä hyvinvointivaltio. Ei ole itseisarvo olla maa, jonka väestö on korkeimmin koulutettua. Koulutustaso liittyy olennaisesti Suomen menestystekijöihin, eli korkeaan tietotaitoon ja sitä kautta syntyviin innovaatioihin. Siksi myös korkeakoulujen ja tieteen rahoitukseen kaivattaisiin seuraavalta hallitukselta kipeästi huomiota. Tieto on 2000-luvun tärkein pääoma ja kyky hyödyntää tietoa on taito, jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Den sjunkande kunskapsnivån kräver snabba åtgärder

Det sägs ofta att utbildning är Finlands framgångsfaktor nummer ett. Vi har vant oss vid att tänka att var och en får en bra utbildning i Finland och genom den de färdigheter som behövs i en föränderlig värld. Tyvärr är detta inte längre helt sant.

Under det senaste decenniet har man gjort enorma nedskärningar i utbildningen. Bland annat har man betydligt försvagat högskolornas möjligheter att erbjuda studerandena kvalitativ undervisning och forskarna tid och resurser att idka vetenskaplig forskning. Vårt utbildningssystem utmanas också av den teknologiska utvecklingen, som tvingar oss att vidga vårt perspektiv på kunnande.

Var sjätte människa i varje årskull avlägger endast grundskolan. Många arbetsuppgifter kräver högre kunskaper; sysselsättningsgraden bland dem som endast gått grundskolan är klart lägre än i andra grupper. Enligt olika forskningsresultat gör personer med låg utbildning en betydligt kortare och mer fragmenterad karriär. På grund av detta bör läroplikten förlängas till att omfatta en yrkesexamen eller en gymnasieutbildning på andra stadiet.

Samtidigt ska läromaterialet, såsom böckerna och arbetsredskapen i yrkesutbildningen, göras avgiftsfria. Med tiden betalar dessa reformer sig tillbaka i form av en högre sysselsättningsgrad, längre arbetskarriärer, större skatteintäkter och minskade utgifter för att bekämpa marginalisering.

Utöver de yngre åldersklassernas utbildning finns det skäl att oroa sig för kunskapsnivån hos den vuxna befolkningen. Det finns 600 000 vuxna i Finland som har brister i de grundläggande kunskaperna, dvs. svårigheter med att exempelvis förstå skriven text eller göra enkla räkneoperationer. I och med den teknologiska utvecklingen kommer tusentals finländare att bli arbetslösa så att de inte längre får jobb med de kunskaper och färdigheter de har. Det har uppskattats att t.o.m. en miljon finländare behöver omskolning under de kommande tio åren.

Med hjälp av utbildning har Finland goda chanser att klara sig när arbetets former förändras. De vuxna som klarar sig sämst i arbetslivets förändringar behöver insatser som hjälper dem att ta sig tillbaka till arbetslivet. Behovet av kontinuerligt lärande fortsätter att växa när arbetslivet och teknologin utvecklas allt snabbare.

Det är nödvändigt att anta och lösa dessa utmaningar om vi också i fortsättningen vill vara en jämlik välfärdsstat som tar hand om alla. Det finns inget egenvärde i att ha den högst utbildade befolkningen i världen. Utbildningsnivån har i stället med Finlands framgångsfaktorer – en hög know-how och de innovationer den ger upphov till – att göra. Därför bör den kommande regeringen fästa mer uppmärksamhet vid högskolornas och vetenskapens finansiering. Kunskap är det viktigaste kapitalet på 2000-talet, och förmågan att utnyttja kunskapen är en färdighet som behövs mera nu än någonsin.